Laajenemisjuhlat Valhallassa 2.4.2016

Alter Egon perinteiset laajenemisjuhlat humanistisen tiedekunnan roolipeliseurasta koko yliopistoon järjestettiin tällä kertaa kevyenä pikalarppina, jossa paikalle saapuneet urhot edustivat kahta vallasta kiistelevää viikinkisukua edesmenneen kuninkaansa muistotilaisuudessa. Kuningaskuntaa yli kaksi vuosikymmentä oikeudenmukaisesti hallinnut Östlaith Tulenpoika oli kaatunut frankkeja vastaan käydyllä sotaretkellä ainoan perillisensä kanssa, joten tapojen mukaan oli valittava uusi kuningas kansan johtoon. Kaksi mahtisukua, Felstadit ja Ingvarssonit, olivat lähettäneet edustajansa suremaan kuninkaan kohtaloa ja vaatimaan tämän valtaistuinta (mitä kohteliaimmin ja riidattomimmin, tietenkin) itselleen.

SONY DSC

Vasemmalla viisaat maanviljelijät Felstadit, oikealla urheat soturit Ingvarssonit. Sukujen päämiehet Hemming ja Sigbjörn nokittelevat keskellä.

SONY DSC

 

Felstadit vasemmalta:
Thyra, jumalnäkijä ja voimakas papitar, sukuaan voimalla ja viisaudella johtava nainen.
Serkkunsa Hemming Hirmuisa, entisen kuninkaan huskarli ja kruunun vaatija. Harvassa ovat enemmän sotaa nähneet miehet.
Asa ja Ingrid, Hemmingin veljentyttäriä etsimässä hyvitystä isänsä kohtalolle. Karhukin väistäisi näitä hurjapäitä.

SONY DSC

Ingvarssonit vasemmalta:
Jaarli Sigbjörn, menestyksekäs soturi ja suvun nokkamiehenä tietenkin hakija seuraavaksi kuninkaaksi.
Vahva-Anders, edellisen henkivartija. Huhuttu, ettei vahvempaa miestä löydy pohjan mailta.
Niklas, nuori soturi joka on vasta oppinut asettaan kantamaan. Simaan perään ehkä hieman liikaakin.
Hrane Metsäläinen, Niklaksen adoptoitu veli. Rakastaa veljeään enemmän kuin ketään, mutta on ollut oudon hiljaa viimeisimmän sotaretken jälkeen.

SONY DSC

Aurinko laskee mailleen sukujen odotellessa, että hallitseva käskynhaltija Steinn lukee kuninkaan viimeisen toiveen.

Godi Steinnin ääni kaikui kallioilla hänen lukiessaan Valhallaan edeltä menneen kuninkaansa sanoja. Pian oli kuitenkin kaikille selvää, ettei kuningas ollut olettanut poikansa kuolevan hänen myötään ja tilanne kävi sekavaksi. Kunikaan miekka menisi sotureista parhaimmalle, mutta tämän määritystapaa ei oltu kerrottu joten kuviot eskaloituivat nopeasti riveistä huutelemiseksi erityisesti Hemmingin ja Sigbjörnin nokitellessa toisilleen, hyvä etteivät nenät kiinni toistensa naamoissa. Kehtasipa Hemming vielä polleana kaiken kansan ja jumalten silmien edessä väittää, että taisi tulla kuninkaan kuolema vallan odottamatta omien joukoista! Tämä syytösten ja loukkausten vaihto nousi nopeasti sille tasolle, ettei tulosta saataisi kuin voiman kautta ja pahimmat kukkoilijat lähtivätkin vääntämään hallintaoikeuksista ja ah niin hauraista kunnioistaan. Matot levitettiin holmagang-taistoa varten ja sukujen päämiehet asettuivat miekkoineen toisiaan vasten silmät halveksuntaa leiskuen. Teräs kalahteli, miekat lentelivät painijoiden käsistä ja taisipa jokunen vuotava naarmukin syntyä miesten telmiessä. Kaksi erää ehdittiin käydä, molemmat jaarli Sigbjörnin voittoon päättyen, kunnes Hemming oli saanut tarpeekseen. Välinpitämättömyyttä säännöistä, astelua ulkopuolelle, iskuja vyön alle! Näillä Ingvarssonin kaupunkilaismadoilla ei selvästikään ollut mitään kunnioitusta ei sääntöjä, kunniaa tahi rehellisyyttäkään kohtaan, hän karjui. Selkeästikin ainoa laki, jota he tunnustaisivat, olisi taistelu kuolemaan saakka.

SONY DSC

Godi Steinn yritti rauhoitella tilannetta Felstadien huutaessa kunniakasta taistoa ja Ingvarssonien mussuttaessa siitä, kuinka Hemming oli vain suurisuinen moukka ja huono häviäjä, mutta kun kukaan ei tuntunut nopeasti tarttuvan haasteeseen ryösti Hemming itse Glirthirin Steinnilta ja julistautui kuninkaaksi.

SONY DSC

Rehvakas Hemming valmistautui puolustamaan oikeuksiaan entisen kuninkaan luottomiehenä ja tämän seuraajana vaikka kuoleman uhalla. Tulkoot yksi, tulkoot kaikki! Jaarli Sigbjörn nousi haasteeseen sukujen muiden jäsenten iskiessä pian toistensa kimppuun itse kukin omiensa puolesta huutaen.

 

SONY DSC

Taisto raivosi pitkään päämiesten välillä, mutta nopeasti kävi selväksi että sodissa kunnostautuneempi ja panssaroitu Hemming tulisi voittamaan tämän kamppailun. Niin varma oli hän itsestään, että tanssahteli ilkkuen vihamiehensä ympärillä silpaistuaan tältä korvan irti.

SONY DSC

Jumalaisen ukoniskun saattelemana Hemming kaataa Sigbjörnin tämän riipiessä häntä ilkeästi kylkeen.

17

Teurastuksesta viimeisenä hengissä selvinnyt Niklas-nuorukainen kieltäytyy Hemmingin ehdotuksesta ryhtyä ruokamieheksi venekuntaansa ja ryntää vanhaa soturia päin miekka tanassa. Pojanklopilla ei kuitenkaan ole toivoakaan uutta kuningasta vastaan, edes rohkaisevan ryypyn jälkeen, vaan pian hän makaakin jo maassa verissäpäin. Hemming antaa pojan kuitenkin elää, sillä onhan jonkun vietävä viesti hänen uusille mailleen siitä, kuinka hän saapuisi pian laivojen kanssa ottamaan Ingvarssonien maat ja mannut omikseen. Entisen kuninkaansa riimumiekka koholla Felstadit karjuvat voittoaan, mutta Niklaksen taru ei ole vielä ohi: suivaantunut poikanen kiskookin maasta tikarin ja syöksyy päin Hemmingin kylkeä, mihin Sigbjörn sai revittyä aukeaman! Terä uppoaa syvälle vanhaan mieheen ja tämä kaatuukin epäuskoisena maihin kuolemaan samalla, kun hänen veljentyttärensä Asa ja Ingrid juoksevat hakkaamaan Niklaksen kappaleiksi auringon viimeisten säteiden valossa.

Thyran ollessa politiikan ulkopuolinen (ja pian lapsivuoteeseen kuoleva), ottivat nuoret neidot Asa ja Ingrid kaksoiskruunun hallittavakseen ja yhdistivät verellä ja tulella molemmat suvut jälleen yhden hallinnon alle. Traagisesti heidän hallintonsa tulisi olemaan lyhyt, sillä kolmen vuoden päästä molemmat kuolisivat hämärissä olosuhteissa frankkien vastahyökkäyksessä. Vai oliko se sittenkin vain naapurikuningaskunnan salamurhaajan työtä?

Tärkeintä tässä vaiheessa oli kuitenkin se, että jokainen paikalle saapunut soturi oli tavalla tai toisella kuollut ja seurueemme saattoi valkyrioiden saattamana astella saunomaan ja juhlimaan Valhallan saleihin (ja lämmittelemään kylmettyneitä sormiaan). Selvisipä tuonpuoleisessa jos jonkinmoista, kuten se että Hrane olikin oikeasti vanhan kuninkaan poika ja Niklas oli tämän isän gänäs läpäl ryöstöretkellä onnistunut tappamaan, mutta kukapa moisia jaksaisi kultaisissa saleissa pahalla muistella. Kokit taikoivat hunajaa, simaa ja muita herkkuja iloitseville sieluille niin että laulu raikui ja pöydät notkuivat juustoja ja kanankoipia.

Kuningas on kuollut. Kuningattaret ovat kuolleet. Eläköön Alter Ego!

Posted in Uncategorized